perjantai 2. elokuuta 2013

Tervehdysseremonioita ja leluhifistelyä

Sosiaalisena tyyppinä Lunan on aina ollut vaikea hillitä riemukkaita pusupomppurakastushyökkäyksiään, kun kuka tahansa ihminen puhuttelee sitä tai edes vilkaisee päin. Kaikki tassut eivät vielä kolmevuotiaallakaan aina malta pysyä maassa, mutta hyppimisen sijaistoimintona esitetään yleensä omalaatuinen tepastelu-kiemurtelukoreografia korvat päätä myöten siirottaen.


Olennaisena osana seremoniaan kuuluu tervehdyslelu, joka voi olla mikä tahansa kiireessä suuhun osuva objekti lattialla lojuvasta villasukasta kynsileikkuriin tai männynneulaseen. (Yökylässä hyvänhuomenen toivotukseen kelpaavat hyvin myös esimerkiksi isännän sängyn vierestä löytyvät kalsarit.) "Pienenä opetettiin, että täytyy olla jotain suussa, etten pure tai pussaa", touhottaa steppaava kelpie rakkauden kohteelle, joka useimmiten päätyy ihmettelemään, pitäisikö hienoa esinettä nyt sitten retuuttaa tai heittää taikka ihastella. Mutta kun sen on vain annettava olla suurien tunteiden kanavana.

Shake that black booty! (Kuva: Ville L.)

Pikkusisko tekee tietenkin perässä, eli kantaa sekin esineitä silkasta jälleennäkemisen riemusta. Jollei lelua ole saatavilla, istutuslapio tai vaikkapa kokonainen omena* ajavat saman asian. Hatti on kuitenkin erityisen mieltynyt vinkuleluihin ja huudattaisi niitä mielellään jatkuvalla syötöllä itsekseen, jollei muu perhe vastustaisi jyrkästi moista melusaastetta. Lempparilelu - kasvattajalta pentupaketin mukana saatu pieni vinkuva lintupallo - on varattu agikentälle treenipalkaksi, sillä se innostaa Tattiaista enemmän kuin mikään muu.

(Kuva: Hanna P.)

Mustin ja Mirrin lähettämien uutuuslelujen joukossa oli mainio keksintö: ultraäänivinku! Ihmiskorvaan ei kuulu pihaustakaan, mutta eläinten kuulottimet reagoivat hyvin kiinnostuneesti. Valeraskauden ajaksi tämä ihana kisuli oli tosin varmuuden vuoksi takavarikoitava Hatilta, jotta kiintymyssuhde ei olisi kehittynyt liian tiiviiksi...


...ja jotta Lunan ei tarvitsisi luoda meihin surullisen anovia katseita:

Voisiko tuon vinkumaijan palauttaa leluineen sinne verkkokauppaan?









Kuvassa näkyvä oranssi kiemura vaikuttaa varsin monikäyttöiseltä. West Paw Bumi on valmistettu kierrätysmateriaalista, se kelluu vedessä ja kestää yhteisretuutusta...


...ja on turvallinen kohde aivottomalle jäystämiselle, jota kääpiökelpien täytyy saada harrastaa silloin, kun pentukohtaus iskee.


Astetta vakavampaan harrastuneisuuteen sopii Pro Dog Bungee -narupallo - tai no, narupallo kuulostaa vähättelyltä, sillä tässä on narun sijaan jämäkkä nylonhihna, joustava keskiosa ja kunnon käsilenkki. Tietenkin Luna haluaa olla tosi pro dog, joten Bungee on tällä hetkellä sen treenilelu nro 1. Myös Hatiaisen kanssa harjoitellaan taisteluleikistä palkkautumista. Sopivassa vireystilassa irtoaa säestykseksi uskottava ärinä.

(*Toim. huom.: Omena selvisi välikohtauksesta ilman fyysisiä vaurioita.)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti