Medisäätäjien pöljä päivä

*Kuten tiedätte, olen lahjakas eläin.*

Kelpien kaltaisen vipeltäjän kanssa agilitykisoja tahkotessa ennättää muutamankin kerran kuvitella mielessään sen ensimmäisen nollaradan. Jonakin päivänä, kun kaikki osuu kohdalleen, minä juoksen radalla kevein askelin, hiukset hulmuten, ja ohjaan varman rauhallisin ottein kiiltäväturkkista koiraa, joka kiitää epäröimättä esteeltä toiselle vähintään viiden metrin sekuntivauhdilla, otamme murskavoiton ja saan ylpeänä julkaista videon silmiähivelevästä suorituksestamme.

Jonakin päivänä varmaan joo. Minun ja Hatin ensimmäinen nollatulos ei nyt kuitenkaan syntynyt Strömsössä. Se syntyi näin: minä koikkelehdin radalla tonttutanssia muistuttavin askelin, hiukset liiskana pipon alla, ja ohjaan kömpelöin, unohtelevin ottein sähköpörröturkkista koiraa, joka yrittää kiitää esteeltä toiselle väistellen edessä pyörivää minua, epäröi puomilla ja loikkaa kontaktipinnan yli niin, että viiden pisteen virhe olisi aivan aiheellinen. Tuomarin käsi ei kuitenkaan nouse, joten riemuitsen nollasta hieman epäuskoisena, pokkaan palkinnon kakkossijasta ja vääntelehdin häpeästä katsoessani suorituksen videolta. Virheetön lopputulos on täysin Hatin ansiota. Oma osuuteni on lähinnä silmiäsärkevä.

Samassa luokassa kisaava siskoni teetti meille medisäätäjille hienot tiimipipot.

Ensimmäinen merkintä Hatikaisen kilpailukirjassa lämmittää kyllä mieltä kovasti - sen verran kauan sitä on metsästetty ja läheltä liipattu. Vähitellen pikkuhöntiäinen on oppinut näkemään radalla muutakin kuin vastustamattomina ammottavia putkensuita. Se jaksaa tehdä töitä hyvässä vireessä, rentoutuu starttien välillä ottamalla tirsat autossa, eikä jää kisojen jälkeen ylikierroksille.

Emännän keskittymiskyky sen sijaan... no, se ei ainakaan ole huipussaan parin valvotun yön jälkeen, kolmen reissupäivän päätteeksi. On vain oltava itselle armollinen, vaikka oma toilailu turhauttaa. Joku viisas kouluttaja joskus huomautti, että parhaat radat eivät läheskään aina ole niitä nollaratoja. Jaan siis kekkulointini urheasti kaiken kansan viihdykkeeksi, olen ylpeä hienosta Hattentatista ja iloitsen siitä, että pääsimme viimein askeleen lähemmäs luokkanousua!

(Videolla päivän molemmat startit, joista ensimmäinen meni kieltojen takia hylyksi.)