Askel kerrallaan

Näkökulmat muuttuvat. Pari viikkoa sitten surin ja säälittelin sitä, että Luna jää paitsi hankipeuhuista ja jääralleista jalkavammansa takia. Nyt tulen onnelliseksi siitä, että voin viedä Lunan pitkässä liinassa 15 minuutiksi metsäpolulle kävelemään, haistelemaan, kuuntelemaan, kaivelemaan, piehtaroimaan lumessa ja etsimään maasta nappuloita. Kun on pakko edetä pienin askelin, jokainen pieni askel palkitsee.

Onneksi sairauslomalle määrätty eläin ei sohvalla makaillessaan muistele kaihoisana menneitä metsähepuleita eikä katsele takavuosien agilityvideoita silmäkulmat kostuen, kuten emäntänsä saattaa joskus heikkoina hetkinä tehdä. Sohvallamme kuorsaava yksilö sattuu vieläpä olemaan hyvähermoinen aikuinen, jonka osaa ottaa rennosti silloinkin, kun fyysinen aktiivisuus jää hyvin rajalliseksi. Toki se innostuu kaikista tarjottavista virikkeistä, olipa kyse sitten tassun antamisesta, hajuetsinnästä, paikkamakuusta tai vieraiden tervehtimisestä, mutta rauhoittuu niiden jälkeen taas tyytyväisen oloisena lepäilemään.

Tässä huomaakin selkeästi sen, miten aivojen ja nenän käyttöä vaativat tehtävät rauhoittavat koiraa tehokkaammin kuin pelkkä fyysinen työ. Päivittäinen liikunta on tietenkin ehdottoman tärkeää, mutta voisin kuvitella, että hyvin lenkitettyinäkin nämä sähköpaimenet alkaisivat osoittaa levottomuuden merkkejä, jos joutuisivat olemaan kaksi viikkoa ilman nuppi- ja kirsutreeniä.

Naksutin on oiva apuväline uusien asioiden opettamisessa, koska sillä voidaan antaa koiralle juuri oikealla hetkellä neutraali merkki: "nyt menee oikein, palkkio tulossa". Meillä sitä on hyödynnetty oikean käytöksen vahvistamiseen muun muassa rally-tokossa ja agilityssä. Nyt kun Lunan polvea ei vielä uskalla kuormittaa kovin liikkuvilla harjoitteilla, olemme pyrkineet tekemään myös paikallaoloista ja rauhoittumisasennoista kivoja temppuja. Mustin ja Mirrin joulupaketista löytyneet uudet Pro Dog -naksuttimet ovatkin olleet ahkerassa käytössä viime viikkoina. Saimme yhden kumpaakin väriä - pinkin ja harmaan - mikä on hyvä juttu, kun perheessä on kaksi kouluttajaa ja kaksi koulutettavaa.

Miten kätevää naksutinkoulutus voikaan olla sellaisen yksinkertaisen keksinnön kuin käsilenkin ansiosta! Joustava lenkki sujahtaa helposti ranteen ympärille ja pysyy siinä, joten naksukäden saa tarvittaessa vapaaksi. Itse naksutin on mukavan muotoinen, ja ulkoneva painike on vaivattomasti peukalon ulottuvilla. Olin niin tuskastunut vanhaan jäykkään naksuttimeeni, jossa jäi vähän väliä jumiin joko painike tai peukalo, mutta tämä Pro Dogin versio on tuonut itsellenikin uutta treenimotivaatiota.

Tällä hetkellä työstämme Lunan kanssa lepoasentoa, jossa koira makaa liikkumatta leuka lattiassa. Harjoittelu aloitettiin makuuasennosta siten, että aluksi pelkkä vilkaisu alaspäin riitti naksautuksen ja namin ansaitsemiseen. Kun Luna hoksasi yhteyden ja alkoi tarjota katsetta maahan, vaikeutin kriteeriä vähitellen niin, että leuankin piti painua yhä alemmas kohti lattiaa ja pysyä siellä yhä kauemmin ennen naksua. Kun päästiin oikeaan loppuasentoon asti, otin käyttöön vihjesanan "mato" (mistä näitä hupsuja käskyjä oikein tulee?). Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että matona pysymiseen lisätään kestoa, ja myöhemmin on tarkoitus vielä hioa asentoon menoa vauhdikkaammaksi ja tarkemmaksi. Tällä menolla musta koipilas etenee sairausloman loppuun mennessä Suomen Matovalioksi!